Niin siinä vaan kävi, että paluusta on noin viisi kuukautta ja nyt on jo aika palata Intiaan. Tästä matkasta kirjoitetaan omaa blogia.
-Susa
maanantai, 23. elokuuta 2010
sunnuntai, 21. maaliskuuta 2010
Last day in India
Nyt se on ihan oikeasti taalla. Viimeinen paiva. Huomenna tahan aikaan ollaan jo lentokoneessa matkalla takaisin kotiin. Tuntuu ihan uskomattomalta, etta ollaan oltu taalla melkein kolme kuukautta. Aika on mennyt niin nopeasti, mutta samalla tuntuu, etta ollaan oltu taalla ikuisuus. Vaikka on jo ihana tulla kotiin, niin samalla on saali lahtea pois.
On todella vaikeata yrittaa tiivistaa taman hetkisia ajatuksia. Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt kokemaan niin paljon, etta sita on vaikea ymmartaa. Intia on jotain niin ihmeellista ettei sita voi kasittaa ellei ole kaynyt taalla. Ainoa mita voi varmasti sanoa on se, etta tanne on paastava viela uudestaan.
Meidan viimeinen paiva Intiassa on omistettu pakkaamiselle. Tanaan nahdaan kuinka paljon tavaraa saadaan mahtumaan 50 litran rinkkaan. Tuntuu uskomattomalta, etta tanaan pakataan rinkat viimeista kertaa (pakkaamista ei kylla tule yhtaan ikava..). Ja yhta uskomatonta on se ettei huomenna tarvitse etsia uutta hotellia, vaan voi menna omaan kotiin.
Intia kiittaa ja kuittaa.
- Susa
On todella vaikeata yrittaa tiivistaa taman hetkisia ajatuksia. Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt kokemaan niin paljon, etta sita on vaikea ymmartaa. Intia on jotain niin ihmeellista ettei sita voi kasittaa ellei ole kaynyt taalla. Ainoa mita voi varmasti sanoa on se, etta tanne on paastava viela uudestaan.
Meidan viimeinen paiva Intiassa on omistettu pakkaamiselle. Tanaan nahdaan kuinka paljon tavaraa saadaan mahtumaan 50 litran rinkkaan. Tuntuu uskomattomalta, etta tanaan pakataan rinkat viimeista kertaa (pakkaamista ei kylla tule yhtaan ikava..). Ja yhta uskomatonta on se ettei huomenna tarvitse etsia uutta hotellia, vaan voi menna omaan kotiin.
Intia kiittaa ja kuittaa.
- Susa
lauantai, 20. maaliskuuta 2010
Delhi, Pahar Ganj Vol.2
Vikat paivat meneillaan!
Ollaan aiivan poikki ja vasyneita ja on ihana paasta viimein kotiin. Tuntuu oudolta ajatukselta, etta rinkka taytyy pakata enaa kerran ja that's it!
Delhi on ihan yhta meluisa ja saasteinen ja likainen kuin viimeksikin, ja yskitaan kivasti mustaa polya ja savusumua keuhkojen sietokyvyn rajoilla. Meilla on enaa huominen taalla aikaa (ja oletettavasti vaan flipataan ja pakataan koko paiva..) ja sitten onkin jo maanantaiaamu ja lento takaisin Suomeen.
Khajurahosta piti vissiin mainita viela muutama sana, vaikka sekin tuntuu nyt jo niin kaukaiselta paikalta.
Jokatapauksessa ne temppelit siella oli upeita! Suosittelen kaikille ehdottomasti. Kamerasta loppuu akut vaan ja kengista palaa pohjat kun taapertaa temppelista toiseen ja tuijottaa niska kenossa aivan kasittamattoman upeesti tehtyja kaiverruksia.
Oli nakemisen arvoinen paikka, vaikka (siellakin) oli aika hermoon kayvia turistikauppamyyjia ja riksakuskeja ja kaikenmaailman avulaita aatuja..
Khajurahossa tormattiin muuten myos hauskoihin japanilaisiin turisteihin, jotka kysy ystavallisesti meilta montako ihmista meidan turistiryhmassa on. Naurua pidatellen vastattiin hillitysti, etta vain me kaksi ja sielta tulikin niin yllattynyt "Ohhh" vastaukseksi, etta tirskumisen valttaminen oli melkein mahdotonta.
Nahtiinkin sitten bussilastillisia japanilaisia kamerat kaulassaan ihastelemassa samoja temppeleita kuin mekin, ja tultiin hyvalle tuulelle siita. Ehka olis joskus ihan kivakin matkustaa isommalla porukalla. (Tosin ehka ilman sita turistihaslinkia, mika niiden ymparilla pyori..)
Asioita on taas ehtinyt tapahtua, mutta meilla ei pyori paassa enaa muu kuin paluu kotiin Saunan ja Ruisleivan aarelle, joten en pysty kirjottamaan mistaan intiameiningeista.
Jotenkin aivan kasittamaton ikava salmiakkia ja kotona leivottua ruisleipaa ja saunaa tottakai.
Intia on ollut aivan mieleton kokemus ja ollaan jo nyt molemmat melko varmoja, etta tanne on palattava. Ei kolmessa kuukaudessa ehdi nahda kuin raapaisun tasta valtavasta maasta.
Jos sitakaan.
Kaikinpuolin on kylla hyvat fiilikset (vaikka oikeesti ollaankin ihan kuluneita ja nuutuneita jatkuvasta reissaamisesta.)
On jannaa ajatella, etta Suomessa voi juoda hanasta vetta ja siella voi kayttaa takkia ja jaakaapista saa ruokaa ja omassa sangyssa voi nukkua!
Toivottavasti siella on viela lunta jaljella vahasen meille. :)
Viimesia viedaan!
-Annu
Ollaan aiivan poikki ja vasyneita ja on ihana paasta viimein kotiin. Tuntuu oudolta ajatukselta, etta rinkka taytyy pakata enaa kerran ja that's it!
Delhi on ihan yhta meluisa ja saasteinen ja likainen kuin viimeksikin, ja yskitaan kivasti mustaa polya ja savusumua keuhkojen sietokyvyn rajoilla. Meilla on enaa huominen taalla aikaa (ja oletettavasti vaan flipataan ja pakataan koko paiva..) ja sitten onkin jo maanantaiaamu ja lento takaisin Suomeen.
Khajurahosta piti vissiin mainita viela muutama sana, vaikka sekin tuntuu nyt jo niin kaukaiselta paikalta.
Jokatapauksessa ne temppelit siella oli upeita! Suosittelen kaikille ehdottomasti. Kamerasta loppuu akut vaan ja kengista palaa pohjat kun taapertaa temppelista toiseen ja tuijottaa niska kenossa aivan kasittamattoman upeesti tehtyja kaiverruksia.
Oli nakemisen arvoinen paikka, vaikka (siellakin) oli aika hermoon kayvia turistikauppamyyjia ja riksakuskeja ja kaikenmaailman avulaita aatuja..
Khajurahossa tormattiin muuten myos hauskoihin japanilaisiin turisteihin, jotka kysy ystavallisesti meilta montako ihmista meidan turistiryhmassa on. Naurua pidatellen vastattiin hillitysti, etta vain me kaksi ja sielta tulikin niin yllattynyt "Ohhh" vastaukseksi, etta tirskumisen valttaminen oli melkein mahdotonta.
Nahtiinkin sitten bussilastillisia japanilaisia kamerat kaulassaan ihastelemassa samoja temppeleita kuin mekin, ja tultiin hyvalle tuulelle siita. Ehka olis joskus ihan kivakin matkustaa isommalla porukalla. (Tosin ehka ilman sita turistihaslinkia, mika niiden ymparilla pyori..)
Asioita on taas ehtinyt tapahtua, mutta meilla ei pyori paassa enaa muu kuin paluu kotiin Saunan ja Ruisleivan aarelle, joten en pysty kirjottamaan mistaan intiameiningeista.
Jotenkin aivan kasittamaton ikava salmiakkia ja kotona leivottua ruisleipaa ja saunaa tottakai.
Intia on ollut aivan mieleton kokemus ja ollaan jo nyt molemmat melko varmoja, etta tanne on palattava. Ei kolmessa kuukaudessa ehdi nahda kuin raapaisun tasta valtavasta maasta.
Jos sitakaan.
Kaikinpuolin on kylla hyvat fiilikset (vaikka oikeesti ollaankin ihan kuluneita ja nuutuneita jatkuvasta reissaamisesta.)
On jannaa ajatella, etta Suomessa voi juoda hanasta vetta ja siella voi kayttaa takkia ja jaakaapista saa ruokaa ja omassa sangyssa voi nukkua!
Toivottavasti siella on viela lunta jaljella vahasen meille. :)
Viimesia viedaan!
-Annu
torstai, 11. maaliskuuta 2010
Bangalore/Varanasi
Muutama paiva on kadonnut tasta valista johonkin universumin toiseen nurkkaan taas.
Ehdittiin siis viettaa Bangaloressa nelja paivaa ja meilla oli hirveesti suunnitelmia mita kaikkea siella tehdaan.
No paastiinkin kurkkimaan maailman pelottavinta Hare Krishna-temppelia, jossa oli sisalla kauppoja, ravintoloita ja leffateatteri(!) muunmuassa.. Oli aika mielenkiintoinen kokemus.
Maanantaina tehtiin koko paivan kestava ja kolme temppelia kattava reissu, joka oli tosi mahtava kokemus. Ihania temppeleita ja maisemia! Jos mulla olis kameraan piuha mukana, pistaisin teillekin ihailtavaksi kuvia niista temppeleiden kaiverruksista, vaan ei ole, niin saatte kayttaa mielikuvitustanne.
Yhdessa temppelissa sitten horppastiin (lievan painostuksen alaisina) vahasen pyhaa vetta ja kippaskappas seuraavan yon sitten vietinkin taas vessanponttoa halaillen ja kuumeessa.
No Bangalore mun osalta jai sitten hotellihuoneessa karvistelyn tasolle ja yha on huono olo.
Mutta kylla se tasta ja nyt ollaankin jo Varanasissa.
Oltiin lankkariporvareita ja lennettiin Bangaloresta Delhin kautta Varanasiin. Paastiin todella kummallisen nakoiseen hotelliin tanne Gangesin laheisyyteen ja huomenna olisi suunnitelmissa kayda puhdistamassa vahan synteja ja kumarrella Pyhalle Joelle kiitoksia olemassaolostamme.
Pienoinen kontrasti oli muuten saapua Bangaloren paremmilta alueilta Varanasiin koyhyyden keskelle. On jarkyttavaa nahda aivan kasittamattomia tuloeroja, kun toiset asuvat savimajoissa ja toiset aidattujen pihojen takana turvassa hulppeissa taloissa.
Mutta Varanasi on silti omalla kaaoksenomaisella tavallaan aika lumoava paikka, ja odotan jo innolla dippaamista Gangesiin! (joo ei paniikkia, en oikeesti oo dippaamassa sinne, koska mun tuurilla kuittaan sielta kaikki maailman viemari-influenssat..)
Lauantai iltana lahdetaan sitten yojunalla kohti Satnaa, josta hilpastaan bussilla Khajurahoon ihailemaan vahan viela astetta mielenkiintoisempia temppeleita.
Khajurahosta oletettavasti tulee viela lisaa juttua myohemmin, joten saatte odotella niita sitten. Jos kutkuttaa tietaa millaisia temppeleita nama tytot on menossa katselemaan niin googlettakaa vapaasti vaan.
Khajurahosta onkin sitten keskiviikkona paluu Satnan kautta Delhiin.
Ei suostuta kylla uskomaan, etta on enaa puoltoista viikkoa jaljella matkaa. Pahimmat koti-ikavatkin on koettu vaan todella vasyneina ja sairaina, mutta nytkin lievan pahoinvoinnin parissa ei tee mieli lahtea minnekaan taalta.
Mutta nyt siis kun saisi taas kuosituksen kohdilleen (tai ehka taa on vaan sitten sita huonoa karmaa, mita on vuosien saatossa keraantynyt.. Pitanee syottaa pari Gangesissa uitettua banaania pyhille lehmille, jos saisi vahan hyvitettya) niin voisi taas ravata ympariinsa nakemassa ja kokemassa.
Huomenna siis Ganges!
-Annu
Ehdittiin siis viettaa Bangaloressa nelja paivaa ja meilla oli hirveesti suunnitelmia mita kaikkea siella tehdaan.
No paastiinkin kurkkimaan maailman pelottavinta Hare Krishna-temppelia, jossa oli sisalla kauppoja, ravintoloita ja leffateatteri(!) muunmuassa.. Oli aika mielenkiintoinen kokemus.
Maanantaina tehtiin koko paivan kestava ja kolme temppelia kattava reissu, joka oli tosi mahtava kokemus. Ihania temppeleita ja maisemia! Jos mulla olis kameraan piuha mukana, pistaisin teillekin ihailtavaksi kuvia niista temppeleiden kaiverruksista, vaan ei ole, niin saatte kayttaa mielikuvitustanne.
Yhdessa temppelissa sitten horppastiin (lievan painostuksen alaisina) vahasen pyhaa vetta ja kippaskappas seuraavan yon sitten vietinkin taas vessanponttoa halaillen ja kuumeessa.
No Bangalore mun osalta jai sitten hotellihuoneessa karvistelyn tasolle ja yha on huono olo.
Mutta kylla se tasta ja nyt ollaankin jo Varanasissa.
Oltiin lankkariporvareita ja lennettiin Bangaloresta Delhin kautta Varanasiin. Paastiin todella kummallisen nakoiseen hotelliin tanne Gangesin laheisyyteen ja huomenna olisi suunnitelmissa kayda puhdistamassa vahan synteja ja kumarrella Pyhalle Joelle kiitoksia olemassaolostamme.
Pienoinen kontrasti oli muuten saapua Bangaloren paremmilta alueilta Varanasiin koyhyyden keskelle. On jarkyttavaa nahda aivan kasittamattomia tuloeroja, kun toiset asuvat savimajoissa ja toiset aidattujen pihojen takana turvassa hulppeissa taloissa.
Mutta Varanasi on silti omalla kaaoksenomaisella tavallaan aika lumoava paikka, ja odotan jo innolla dippaamista Gangesiin! (joo ei paniikkia, en oikeesti oo dippaamassa sinne, koska mun tuurilla kuittaan sielta kaikki maailman viemari-influenssat..)
Lauantai iltana lahdetaan sitten yojunalla kohti Satnaa, josta hilpastaan bussilla Khajurahoon ihailemaan vahan viela astetta mielenkiintoisempia temppeleita.
Khajurahosta oletettavasti tulee viela lisaa juttua myohemmin, joten saatte odotella niita sitten. Jos kutkuttaa tietaa millaisia temppeleita nama tytot on menossa katselemaan niin googlettakaa vapaasti vaan.
Khajurahosta onkin sitten keskiviikkona paluu Satnan kautta Delhiin.
Ei suostuta kylla uskomaan, etta on enaa puoltoista viikkoa jaljella matkaa. Pahimmat koti-ikavatkin on koettu vaan todella vasyneina ja sairaina, mutta nytkin lievan pahoinvoinnin parissa ei tee mieli lahtea minnekaan taalta.
Mutta nyt siis kun saisi taas kuosituksen kohdilleen (tai ehka taa on vaan sitten sita huonoa karmaa, mita on vuosien saatossa keraantynyt.. Pitanee syottaa pari Gangesissa uitettua banaania pyhille lehmille, jos saisi vahan hyvitettya) niin voisi taas ravata ympariinsa nakemassa ja kokemassa.
Huomenna siis Ganges!
-Annu
torstai, 4. maaliskuuta 2010
Likaiset reissaajatkin voivat tuoksua hyvalle!
Hyvaa torstaita Mysoresta!
Silmissa vilisee ja paassa menee katkoviivaa.. Ollaan reissattu taas ihan kasittamattomat kilometrimaarat viimesen 24 tunnin sisalla.
Yritettiin paasta tiistaina lahtemaan Munnarista, mutta ilmeisesti Keralassa oli lakko, joten aivan kaikki paikat oli kiinni eika bussit kulkeneet. Yritettiin saada taksi, mutta meille kerrottiin, etta kauempana Munnarista ihmiset mellakoi ja heitteli autoja kivilla, niin kukaan ei suostunut kuskaamaan meita lahemmas Kochia.
No istuttiin sitten tiistaipaiva ilman ruokaa ja juomaa (no oli meilla pari hedelmaa..) ja vietettiin aikaa rommipullon parissa meidan parvekkeella ihaillen hulppeaa vuoristomaisemaa.
Keskiviikkoaamuna paastiin sitten matkaan. Ja se matka olikin ihan loputon..
Ensin mentiin 4,5 tuntia ramisevalla ja pomppuisalla tonnikalapurkkibussilla kiemuraisia vuoristoteita pitkin Kochiin.
Kochissa jumitettiin pari tuntia, kunnes meidan juna (11,5 tuntia) Bangaloreen lahti.
Bangaloreen saavuttiin aamuyon pimeina tunteina ja lahdettiin metsastamaan junalippuja Mysoreen. No saatiin liput ja jouduttiin juoksemaan rinkat selassa ylos ja alas portaita kun etittiin oikeeta junaa, jonka piti lahtea viiden minuutin kuluttua. Loydettiin ihan voipuneina viimein juna, mutta se olikin VAARA juna! Ei auttanut muu kuin lahtea viela nopeemmin juoksemaan, ja lopulta ehdittiin oikeeseen junaan, jolla paastiin vajaan neljan tunnin matkan jalkeen perille tanne Mysoreen.
Nyt on ihan pohnainen olo, kun ei olla nukuttu tai syoty kunnolla. Paassa tosiaan vaan surisee ja on vaikea tajuta etta kello on vasta puoli viisi iltapaivalla..
Ma ostin sellasia Ayurveda-kapseleita matkapahoinvointiin ja ne on todella tulleet tarpeeseen.
Mysore on kuitenkin aivan mahtavan oloinen paikka!
Kaytiin jo asken kavelemassa ympariinsa ja ostettiin paljon tuoksuoljyja pikku kojusta, jossa oli tosi mukava myyja. Se lahjoitti mulle sellasen ihanan pikku tuoksuputelin viela synttarilahjaks, joten jai todella hyvat fiilikset.
Huomenna keksitaan kaikkea jannaa mun synttareiksi (vaihdetaan myos astetta parempaan ja kalliimpaan hotelliin)!
Nyt tama tytto lahtee kylla nukkumaan ja suihkuun! (Joo en oo ollu viikkoon kunnon suihkussa, etta ehka ne tuoksuoljyt tulee ihan tarpeeseen..)
-Annu
Ps. Munnarissa oli muuten _kylma_! Nukuttiin meidan silkkipusseissa ja makuupusseissa ja meidan paalla oli viela sellanen superpaksu karvapeitto! Hrrr.. Ja suihkusta tuli aivan jaatavaa vetta..
Ehka taalla Mysoressa sais vahan lampimampaa vetta.
Ja sunnuntaita matka jatkuu kohti Bangalorea.
Silmissa vilisee ja paassa menee katkoviivaa.. Ollaan reissattu taas ihan kasittamattomat kilometrimaarat viimesen 24 tunnin sisalla.
Yritettiin paasta tiistaina lahtemaan Munnarista, mutta ilmeisesti Keralassa oli lakko, joten aivan kaikki paikat oli kiinni eika bussit kulkeneet. Yritettiin saada taksi, mutta meille kerrottiin, etta kauempana Munnarista ihmiset mellakoi ja heitteli autoja kivilla, niin kukaan ei suostunut kuskaamaan meita lahemmas Kochia.
No istuttiin sitten tiistaipaiva ilman ruokaa ja juomaa (no oli meilla pari hedelmaa..) ja vietettiin aikaa rommipullon parissa meidan parvekkeella ihaillen hulppeaa vuoristomaisemaa.
Keskiviikkoaamuna paastiin sitten matkaan. Ja se matka olikin ihan loputon..
Ensin mentiin 4,5 tuntia ramisevalla ja pomppuisalla tonnikalapurkkibussilla kiemuraisia vuoristoteita pitkin Kochiin.
Kochissa jumitettiin pari tuntia, kunnes meidan juna (11,5 tuntia) Bangaloreen lahti.
Bangaloreen saavuttiin aamuyon pimeina tunteina ja lahdettiin metsastamaan junalippuja Mysoreen. No saatiin liput ja jouduttiin juoksemaan rinkat selassa ylos ja alas portaita kun etittiin oikeeta junaa, jonka piti lahtea viiden minuutin kuluttua. Loydettiin ihan voipuneina viimein juna, mutta se olikin VAARA juna! Ei auttanut muu kuin lahtea viela nopeemmin juoksemaan, ja lopulta ehdittiin oikeeseen junaan, jolla paastiin vajaan neljan tunnin matkan jalkeen perille tanne Mysoreen.
Nyt on ihan pohnainen olo, kun ei olla nukuttu tai syoty kunnolla. Paassa tosiaan vaan surisee ja on vaikea tajuta etta kello on vasta puoli viisi iltapaivalla..
Ma ostin sellasia Ayurveda-kapseleita matkapahoinvointiin ja ne on todella tulleet tarpeeseen.
Mysore on kuitenkin aivan mahtavan oloinen paikka!
Kaytiin jo asken kavelemassa ympariinsa ja ostettiin paljon tuoksuoljyja pikku kojusta, jossa oli tosi mukava myyja. Se lahjoitti mulle sellasen ihanan pikku tuoksuputelin viela synttarilahjaks, joten jai todella hyvat fiilikset.
Huomenna keksitaan kaikkea jannaa mun synttareiksi (vaihdetaan myos astetta parempaan ja kalliimpaan hotelliin)!
Nyt tama tytto lahtee kylla nukkumaan ja suihkuun! (Joo en oo ollu viikkoon kunnon suihkussa, etta ehka ne tuoksuoljyt tulee ihan tarpeeseen..)
-Annu
Ps. Munnarissa oli muuten _kylma_! Nukuttiin meidan silkkipusseissa ja makuupusseissa ja meidan paalla oli viela sellanen superpaksu karvapeitto! Hrrr.. Ja suihkusta tuli aivan jaatavaa vetta..
Ehka taalla Mysoressa sais vahan lampimampaa vetta.
Ja sunnuntaita matka jatkuu kohti Bangalorea.
lauantai, 27. helmikuuta 2010
Munnar ja tervetullut vuoristoviileys
Kaikkea on taas ehtinyt tapahtua ja paa on ihan tyhja kun pitaisi niista tanne tulla selittamaan! Ollaan saadetty enemman kun laki sallii ja matkattu _satoja_ kilometreja ees taas ja ympari Keralaa.
Mutta palataanpa ensin takaisin Kumilyn tapahtumiin. Kaytiin siis katsomassa Kathakaliesitys ja tsekkaamassa teeplantaasit ja mausteviljelmat. Sitten kaytiin myos Periyar Wildlife Sanctuaryssa, jossa tuettiin Intian harmaata taloutta ja mentiin eraan kuusikymppisen naisen vetamalle pimeelle viidakkovaellukselle. Koko reissun aikana nahtiin kaksia erilaisia apinoita, elefantteja, jotain paikallisia peuraelaimia ja vilahdukselta susia ja jotain muita tunnistamattomia otuksia. Hauskaa oli!
Kumilysta tehtiin comeback Alleppeyyn, jossa yovyttiin kaverin keskeneraisessa resortissa (ilmaiseksi hahaa!) ja istutettiin sinne myos puut. :) (Susa istutti appelsiinipuun ja ma istutin mielipuolisen palmun.) Alleppeysta ajateltiin menna Bekalin koskemattomille biitseille jumittamaan ainakin mun synttareihin (maaliskuun 5.) asti.
No paastiin Bekaliin (tai tarkemmin sanottuna Kasargodiin), mutta kavikin ilmi, ettei se ollut oikein paikka minne voisi menna jumittamaan ja katsomaan palmujen huojuntaa. Meita vastaan kaveli nimittain paasta varpaisiin asti mustiin verhottuja musliminaisia, joilla oli umpikengat ja hanskat(!) kasissa ja joiden vieressa patsasteli miehia kireissa housuisssa ja t-paidoissa. (Ja Bekalissa oli oikeesti KUUMA.)
Oltiin keskella syvinta muslimikaupunkia ja vaikka siella oli hirveesti valkoista biitsia, ei siella voinut edes uida. Paatettiin poistua nopeesti sielta, koska mikaan siella ei oikein iskenyt meihin. Ja arsytti aika paljon ne miehet jotka tuijotti ihan hapeamattomasti meita samalla kun niiden omat naiset oli verhottu niin, ettei edes niiden silmat nakyneet.
Sellaista oli siis kommunistisessa muslimipaikassa, eika sinne kylla palata enaa. (Kerala on siis kauttaaltaan kommunistinen alue. Punasia lippuja sirppeineen ja vasaroineen kaikkialla hoystettyna Che Guevaran kuvilla...) Etta aika hukkareissu sekin oli, mutta tulipahan tsekattua pikaisesti pohjois Keralakin sitten.
Bekalista lahdettiin siis heti seuraavana aamuna kello kuuden junalla kohti Kochia, jossa vietettiin yksi yo, ennen kun saavuttiin tanne Munnariin.
Ollaan parin viime paivan aikana istuttu vajaa 25 tuntia erilaisissa tarisevissa ja pomppivissa kulkuneuvoissa.. Bussimatkat on kylla ihan parhaita taalla! Eilen kun tultiin tanne (taas kiemuraisia vuoristoteita), bussi pysahtyi tauolle ja siihen tuli yllattaen poliiseja. No jotenkin naa paikalliset onnistuivat kehittamaan kunnon sopan kuskin, poliisien ja yleisten tuijottajien kesken, joka saattoi paattya siihen, etta meidan kuski sai sakot.. Koska ainakin kun bussi seuraavan kerran saatiin sen valtavan ihmislauman lapi liikkeelle, oli kuskilla aivan mielipuolinen raivovauhti paalla (eika me kuviteltu sita, koska aikaisemmatkin bussikuskit on toki olleet aika itsetuhoisia, mutta taa kuski oli jo ihan toisesta ulottuvuudesta..) Me roikuttiin penkeissa kiinni ja lahetettiin hartaita toiveita universumille, ettei meidan bussi suistu jossain neulansilmamutkassa alas vuorenrinnetta.
(Valihuomiona muuten, etta lippujenmyyjat on tosi hyvia tyyppeja taalla. Ne hatistelee aina kaikki paikalliset miehet pois meidan penkkien laheisyydesta ja neuvoo kysymattakin meita ja on kaikinpuolin todella avuliaita, olematta mitenkaan tunkeilevia tai ahdistavia.)
Mutta paastiin siis ehjina perille ja 1,5 tunnin majapaikan metsastyksen jalkeen loydettiin jopa mukava cottage, jonka parvekkeelta aukeaa aivan uskomaton vuoristomaisema! Ja kaikenlisaksi taalla Munnarissa on ihanan viileeta. En voi korostaa tarpeeksi miten ihanalta tallanen n. +31 asteen viileys tuntuu tukahduttavan Kochin jalkeen..
Eilen taalla satoi vetta ja ukkosti. Ja me istuttiin parvekkeella ihailemassa maailmaa.
Harmittaa vaan kun on oikeesti sattunut tosi paljon hauskoja pikkujuttuja ja ihania asioita, mita ei enaa muista (tai jaksa) kirjottaa tahan.
Susan riemuksi makin onnistuin hajottamaan jotain (pienen seinassa kiinni olleen tangon joka oli jo valmiiksi rikki!).
Ja meidan vessassa haisee ihan kaasulle, koska siella on lamminvesivempain, joka toimii (yllatys yllatys) kaasulla, ja siella palaa aina pieni liekki. Kaannetiin se kaasu pois paalta ja siita seurasi vaan se, etta aamulla joku jatka tuli koputtelemaan meidan ovelle ja meni saatelemaan sita kaasupompelia. Se oli paivalla taas paalla, mutta yoks me kaiken uhallakin suljetaan se, koska ei oikein innosta nukkua missaan kaasupilven sisassa, vaikka vessassa onkin avoin ikuna mista suurinosa kaasusta paasee ulos.
Huuh ma alan itsekin jo olla ihan sekaisin mita on tapahtunut ja missapain Intiaa. Tuntuu etta ollaan oltu junissa ja busseissa viimenen viikko ja paikat on vaan vilisseet meidan ohi. Ollaan tormatty tosi ihaniin paikallisiin ja sitten myos vahemman ihaniin paikallisiin. Safka on yleensa todella mahtavaa ja chaita kuluu paljon.
Ollaan huomattu miten fiilikset vetaa aivan totaalista vuoristorataa taalla. Yleisfiilis palaa kuitenkin aina lopulta siihen, etta taalla on hyva olla ja taa maa on aivan uskomaton. Meilta loppuu todellakin aika kesken, eika voida uskoa, etta ollaan oltu taalla melkein kaks kuukautta jo!
Kaikki kliseet mita Intiasta on ikina sanottu pitaa paikkansa, ja kaikki mita etukateen on voinut tasta maasta kuvitella patee myos. Mutta samalla taalla on tuhansia ja taas tuhansia asioita, mita ei koskaan tullut edes ajatelleeksi ja aina kulman takana on jotain mika vetaa jalat alta. Vaikka istuisi samassa paikassa liikumatta viikko tolkulla, silti kaiken aikaa silmille tunkee jotain uutta ja hammentavaa.
Paikallisten ystavallisyys jaksaa aina yllattaa, samoin kun toykeyskin, mutta kuten sanottu, aina lopulta jaa hyva tunne vatsanpohjalle ja asita kaantyy oikein pain.
Ikavoidaan lunta ja tuoretta salaattia ihan maanisesti, mutta ei haluta ajatella, etta paluu kolkuttelee jo muutaman viikon paassa.
Intia tdellakin nielee aikaa petollisesti, eika sille vaan voi mitaan.
Mutta katsellaan jos seuraavalla kerralla saisi vahan jarjellisempia ajatuksia itsestaan irti. :) Nyt on kaikki viela aika sekavaa sumua, kun on liian paljon kilometreja takana, eika sielu ole viela taysin asettunut uomiinsa.
Seuraavaksi matkataan Mysoreen ja riekutaan mun 22 vuotissynttarit siella kaupunkihulinassa!
Viileat tuulahdukset Munnarista!
-Annu
torstai, 18. helmikuuta 2010
Mita teet kun guest housesi vessapytty hajoaa, taas
1. Talla kertaa olet varautunut! Eli heti kun huomaat jotakin outoa (halkeama, outoa aanta) vessapontossa, menet ystavallisesti kertomaan asiasta ja vaihdat huonetta.
Ei kylla pystyta ymmartamaan mika naita vessoja oikeen vaivaa. Ilmeisesti ne vaan ovat kuuluisaa Indian qualitya ja siksi halkeavat.. Tai sitten meilla on vaan niin huono karma, etta kylpyhuoneet hajoavat meidan jaljilta.
Tanaan kaytiin siis tarkastamassa maustekasveja, teeplantaasi ja muita pienempia paikkoja. Oli mielenkiintoinen kokemus ja saatiin lisaa tietoa kasveista. Kaytiin kardemumman puhdistamossa, joka oli taynna naisia puhdistamassa kardemummia kasin. Otettiin tuhottomasti kuvia sielta, ja meita pyydettiin lahettamaan ne postilla Suomesta sinne.
Nyt iski sellainen vasymys paivan aktiviteeteista, etta ei pysty kirjoittamaan enempaa!
- Susa
Ei kylla pystyta ymmartamaan mika naita vessoja oikeen vaivaa. Ilmeisesti ne vaan ovat kuuluisaa Indian qualitya ja siksi halkeavat.. Tai sitten meilla on vaan niin huono karma, etta kylpyhuoneet hajoavat meidan jaljilta.
Tanaan kaytiin siis tarkastamassa maustekasveja, teeplantaasi ja muita pienempia paikkoja. Oli mielenkiintoinen kokemus ja saatiin lisaa tietoa kasveista. Kaytiin kardemumman puhdistamossa, joka oli taynna naisia puhdistamassa kardemummia kasin. Otettiin tuhottomasti kuvia sielta, ja meita pyydettiin lahettamaan ne postilla Suomesta sinne.
Nyt iski sellainen vasymys paivan aktiviteeteista, etta ei pysty kirjoittamaan enempaa!
- Susa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
